Meidän välillämme on n.kolme kilometriä. Maantieteellisesti. En tiedä, paljonko fyysisesti tai henkisesti. Siellä sinä asut ja minä täällä.

Joskus minä kaipaan sinua, kuin kuivunut maa kaipaa sadetta. Että minä näkisin sinut tai saisin koskettaa sinua. Eniten haluaisin suudella sinua, kokeilla vielä kerran, että miltä se tuntuu. Olen suudellut sinua viimeksi kesällä 1997. Hassua, että siitä on jo niin kauan. Haluaisin tietää, että haluaisitko sinä suudella minua. Kokeilla. Kerran. Mutta voiko kerrasta lopettaa? Parempi kun ei ylitä rajaa koskaan. Käy pian niin, että purosta kasvaa joki. Suudelmasta kasvaa suhde.

Ja niin ei voi käydä, paitsi haaveissa. Siksihän tämä blogi on, haaveita varten. Todellinen elämä on muuta, nämä ovat vain ajatuksia, jotka ovat. Tuntemuksia, joita koen.