Edelleen sydän muljahtaa, kun sinut nään.

 

Välillä hitaammin, välillä melkein itkien. Sydän-parka. Miksi ei se voi jo eheytyä?

 

Haluaisin unohtaa. Haluaisin jutella. Haluaisin tulla.

Mutta en voi enkä saa. Naimisissa oleva kahden lapsen äiti.

 

Olen perheelle tärkeä enkä riko lasten kotia. Mies on ihana. Paras.

 

Mutta haaveita on. Miksi en jo unohda? Kun ei mitään ole ollutkaan....

Kuulin, että asut nykyään YKSIN!

VOI LUOJA!

Mitä jos tulisin kylään?

<3

En tule----, en vain voi......

En tiedä, mitä sinä ajattelit, kun ajoit ohitseni autollasi..... kun minä en ollutkaan yksin, yksin niinkuin ennen - vaan vaunujen kanssa ulkoilemassa. Mutta ainakin sinä nostit kättä ja minä nostin takaisin......

Tänään näin äitisi kaupassa ruokaostoksilla... ja hän katsoi perääni, ei tullut tuosta miniää, ei.... ja kuinka äitisi oli niin surullisen näköinen.... jäi vaivaamaan. Että mitä jos.... mutta kun ei. Ei niin ei......

Näin unta viime yönä, että olin juuri synnyttänyt kaksoset. Vauvat olivat sylissäni "puettuina näteiksi" ja olin onnesta sekaisin. Istuin jollakin penkillä ja yhtäkkiä sinä kävelit siihen. Sinun silmistäsi paistoi liikutus ja rakkaus ja onnittelit minua! Olit niin onnellinen minun puolestani, mutta samalla myös surullinen.... suutelit minua suulle ja käännyit pois. Minä katsoin perääsi... ja mieheni tuli viereeni ottaen minua hartioista kiinni, kuin ymmärtäen, että kuinka tärkeää se oli minulle, että juuri sinä kävit minua onnittelemassa...

Oikeasti en ole nähnyt sinua, enkä tiedä, että tiedätkö sinä raskaudesta...

En ole nähnyt sinua pitkään - pitkään aikaan.

Olen miettinyt, että mitä sinä ajattelet, kun seuraavaksi näet minut?

Nimittäin minusta ei voi olla huomaamatta, että olen raskaana. Olemme mieheni kanssa onnesta sekaisin!! :) Tämä raskausaika on saanut minut pohtimaan kaikenlaisia juttuja menneisyydestä. Kun käyn ne mielessäni läpi, niin voin paremmin keskittyä tulevaan äitiyteen ja vanhemmuuteen.

Toivottavasti sinä olet onnellinen avoliitossasi.... Yhtä onnellinen kuin minä nyt!